"Niin hassunkurisen touhun nään: suu tuoss´on sepposen seljällään, suu pieni ja hampaaton. Se naurua on! Suu pieni, mikä sua naurattaa? Mikä ilo noin sirriin silmät saa? Näin kyselen turhaan lapseltain. Se nauraa vain. Se on lämmintä maitoa pullollaan.
Sill´on äidin suukkonen otsallaan. Se on kurkkua myöten kylläinen peto pikkuinen.
Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat, Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa: Sinä annat meidän antaa."
Naurua, mutta ei kuitenkaan hampaatonta, sillä ihkauudet ja ensimmäiset kaksi hammasta sain yhdellä kertaa 5kk ikäisenä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti