Pikkumiehen elämän, yksi tärkeistä etapeista, oli viime tiistaina, kun päiväkerho alkoi. Voi sitä mahan pohjan kutinaa, mikä alkoi jo edellisellä viikolla, meidän käytyä tutustumassa kerhon tiloihin ja täteihin. Niin ja arvata saattaa, että se kutina oli pelkästään äidin mahassa. Konsta puolestaan tomerana ilmoitti, että menee heti huomenna kerhoon (kun kuuli, että seuraavalla kerralla otettaisiin eväätkin mukaan). 
Kun H-hetki kerhon eteisessä sitten oli käsillä, niin ei mennyt aikaakaan, kun minulla ei ollut kuin takki ja hattu enää käsissäni, Konstan juostessa jo leikkimään innoissaan. Huutelin pojalle (vähän surkeana) että "äiti menee nyt..." ja vastaukseksi sain reippaat "HEIPAT" samalla kun kerhotäti katsoi minua "alahan nyt mennä"-tyyliin ;)
Ja niin se reipas äiti meni kotiin... kiltisti... olemaan tekemättä mitään...tai no, katsoin minä "muutaman kerran" kelloa, että varmasti olen sitten ajoissa hakemassa :)
