Joulutunnelmissa...

Joulu se tulla jollottaa, lähes samaan malliin kuin vuosi sitten... tai oikeammin sillä erolla, että vuosi on tuonut mukanaan tahdin verran lisää tempoa tähän elämään, kun äiti päätti ryhtyä toteuttaamaan pitkäaikaista ideaansa ja sen ohella myös hiukan opiskelemaan ja kehittämään itseään idean toteuttamisen suhteen. Konsta ja Vertti ovat onneksi kovin omatoimisia ja puuhakkaita keskenään, joten äidillä on tähän kaikkeen myös ollut hyvä mahdollisuus. Kaikki muu sitten, kuten "ei niin kiireelliset kotityöt" ja varsinkin tämä blogikirjoittelu ovat jääneet kakkoseksi. Nyt jouluviikon koittaessa päätin ottaa pienen ryhtiliikkeen ja kirjoittaa kuulumisiamme sekä suorittaa niitä rästiinjääneitä kotihommiakin;)

  

Konstalla tuo tonttulakki on viimevuoden tapaan pysynyt päässä kohta viikon. Kovasti se laskee päiviä jouluun ja luulenkin, että aaton suhteen joulusta tulee erilainen kuin ennen. Jännitystä on ilmassa varmasti paljon viimevuotta enemmän. Myös ideoita joulun tunnelman suhteen on sadellut siihen malliin, että ei liene epäilystäkään, onko poika jouluihminen ns. "henkeen ja vereen". Eilen joulukuusenhakureissulla Konsta ilmoiti topakasti, että kuuseen tulee laittaa piparkakkuja kaikille saatavaksi ja perään luetteli noin kymmenien ihmisten nimiä. Ehdotin että laitetaan mielummin suklaakoristeita (joita myydään kaupassa valmiina), johon hän näppärästi totesi sen käyvän myös...-piparkakkujen kera!

Vertti puolestaan toteaa joulusta puhuttaessa, että: "miä peekään tota..." se kun nyt pelkää lähes kaikkea näkemäänsä ja omasta mielestään epäilyttävää ihmisistä (joskus silmälasipäistä, kiharahiuksista, tumma- tai vaaleahiuksisista, parralla ja ilman...) tai esinettä, milloin siis mitäkin Saapa nähdä, miten käy lahjoja antavan valkoparran kanssa?

Seuraavaksi kiva joululaulu, jota Konsta ei suostunut muskarin joulujuhlassa esittämään, mutta kerhon puurojuhlassa sen kuitenkin esitti reippaana...Vertille laulu puolestaan on vielä vähän niin ja näin... ;)

    

Ja viimevuotiseen tapaan "Hiirten joulusatu" tämän vuoden malliin...

ILOISTA  JOULUA KAIKILLE

P.S Esko-isovaarille ja Kaijalle erityisterveisiä!!!

"Syssyn" kuulumisia

 Kesä on kääntynyt syksyyn ja sen myötä on tullut taas erilaisia juttuja elämään mukaan koettavaksi.

Jiri ja Konsta pienen ja kutkuttava jännittyksen kera  

Yksi ehdottomasti mukavimmista päivistä saatiin viettää Jirin kanssa Hoplopissa. Paikka oli niin mukava, että mieli tekee sinne "HETI takaisin"...-ainakin Konstan mielestä. Äidin mielipide on, että seuraavalla kerralla on sitten iskän vuoro lähteä mönkimään mataliin tunneleihin ja kiipeilemään ahtaita seikkailureittejä pitkin ylös ja alas...4 tuntia...mikäs sen mukavampaa;)!

Kokopäivän saldo oli onneksi vain 2 kpl onnistunutta äidin karkoitustemppua...Konstan mielestä sekin oli mukavaa, äidiltä sitä on turha edes kysyäkkään ;)

Useiden sadepäivien kestäessä piti sisälle keksiä jotain erikivaa puuhaa...ja mikäpä olisikaan hauskempaa kuin hyppiminen suureen tyynykasaan, joka jossakin määrin antoi Hoplop-kaipuuseen vähän tyynnytystä.

Tyynyjäläjä oman huoneen lattialla ....

...ja olohuoneessa...
sillä KOTIHOPLOP, ON MYÖS POP!

Syksy toi mukanaan myös kauan odotettuja juhlia. Ensin juhlittiin Vertin 2-vuotis synttäreitä. Arkipäivän illalle sijoittuneet kekkerit juhlittiin leppoisissa tunnelmissa ja vieraitakin kävi mukava määrä (22 aik+8 lasta).

Synttärikakku oli sankarin lempielokuvan mukaan: Autot/Salama & Martti

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina oli sitten Konstan vuoro juhlia. Oli suorastaan liikuttavaa seurata sitä iloa, joka pikkupojasta säteili jo päiviä ennen H-hetkeä. 

Ja kun syntymäpäivä sitten koitti, Konsta muistutti siitä sopivin väliajoin jos jossakin sanakäänteessä tapaan "...koska MULLA on tänään SYNTYMÄPÄIVÄ! 

Juhlavieraita kävi tasaiseen tahtiin pitkin iloista ja lahjojen satelemaa päivää (32 aik+11 lasta).

Synttärihumua jatkui vielä maanantaikerhon merkeissä, mistä Konsta sai lahjaksi oman sankarin kruunun. Sitä sitten onkin pidetty tiukasti päässä, melkein kulumiseen asti ;)

Yksi suosituimmista lahjoista oli oma kassakaappi,
jonne Vertillä ei ole mitään mahkuja päästä sisään.

Vaikka syksy on ollut kovin sateinen, niin onneksi kuitenkin on saatu nauttia aurinkoisistakin päivistä pihalla leikkien, kylällä pyöräillen tai muuten vaan jotain mukavaa puuhaillen, vaikkapa retkeillen.

Mahdatkohan sinä muistaa, miltä se tuntui marssia oman eväskassin kanssa jonnekin mukavaan paikkaan ja ruveta eväsherkkuja sitten nautiskelemaan?
- Minä ainakin muistan ja toivon, että muistaisivat nämäkin velikullat :)

JOLLEI TÄTÄ SYKSYÄ ILAHDUTA MIKÄÄN MUU,
NIIN AINAKIN NÄMÄ SILMÄT JA NAURAVAT SUUT :)

Konsta 4.V

Vertti 2.V

Muumiläppäristä on edelleen ollut hyötyä ja iloa...

Ihana, lämmin kesä...

Kesästä on nautittu iloisin mielin...

 (kuvat kertokoon:)

Uima-allas vesiliukuineen on päivästä toiseen mielipuuhaa

Vertille on kesän kuluessa kasvanut oikeat hurmurikiharat

Konsta pääsee toisinaan uimaan jopa laiturilta suoraan jokeen

Kesän odotetuin kohokohta oli kuitenkin se, kun kauan haluttu leikkimökki oli vihdoinkin valmis leikkeihin...

"Päivää, saisiskos olla jäätelöä ja hampparia..."

Konstan lempileikkikalu=poliisimopo tankattavana

"Liukumäki, joka on ihan taivaasta asti..."

"Voi pojat" miten hauskaa, kun erään uimapäivän päätteeksi pikkumiehet saivat litsutella, lätsytellä, hyppiä ja pomppia altaan tyhjennyksen jälkeen nurmikolle kertyneessä vesilammikossa...-kannattaa kokeilla, suosittelen;)!

Iloa ja riemua loppukesään itse kullekin!!

Kesä on täällä!

Voi miten me ollaankaan nautittu ihanan helteisistä päivistä käymällä uimassa "omalla rannalla" sekä nauttimalla kesäherkkuja kuten mansikoita ja herneitä sekä tietenkin JÄÄTELÖÄ!

Kun tiedustelin Konstan lempijäätelöä tänävuonna, niin pienen pohdinnan jälkeen vastaus oli että NE KAIKKI on parhaita. Suuri rakkaus jäätelöön onkin pitänyt meidät edelleen melko tiiviisti tienposkessa jännittämässä aina jokatoinen perjantai-ilta, että koska "SE" tulee (= jäätelöauto) ...niin ja iltasadusta menee useinkin uusin jäätelökuvasto... :)

Pihamaalle on jällleen viritelty viimevuoden tapaan uima-altaita ja teltta. Suurta iloa ja puuhaa kesäleikkeihin on tuonut ihkauusi mutakeittiö, jossa molemmat pojat ovat innokkaina kokkailleet mitä sotkuisempia sörsseleitään.

Konsta on "tilannut" pihalle myös leikkimökin, jossa kuuleman mukaan pitää olla "niinniiinniiin korkea liukumäki ihan taivaaseen asti"...hmmmm....- äiti piirtää ja iskä toteuttaa, katsotaan tuleeko toiveista pian totta;)?!

KAUNISTA JA ILOISTA KESÄÄ KAIKILLE!

Virvon varvon...

Pääsiäiskissa ja pikku kananen kävivät tänään muutamassa tutussa osoitteessa virpomassa. Päivän päätteeksi Konsta suukotti kaikki ihanat herkkupalkkiot yksitellen :)

ILOISTA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

Vaikeita kysymyksiä...

3-vuotiaan elämä se on kysymyksiä tulvillaan. Mitä ja miksi-kysymyksiin saa vastata "suu vaahdossa" toinentoisensa perään ja useimmat niistä saa vastaajansa nauramaan joko kysymykselle tai omalle vastaukselle. Välillä sitä taas tulee todenneeksi, ettei noin voi edes kysyä tai sitten oma kieli on jo niin solmussa, että toteaa ettei osaa vastata... ei yksinkertaisesti tiedä ;)

Elämän ensimmäinen "vaikean asteen" keskustelu käytiin eilen, kun tätsyn Artom koira jouduttiin lopettamaan. Keskustelu sai arvaamattoman alkunsa, kun kerroin asiasta töistä tulleelle iskälle Konstan leikkiessä serkkujensa kanssa. Eli jotenkin tähän tapaan se meni:

Ai mitä sille tapahtui?

- Artom koira nukkui pois.

Herääkö se?

- Ei, vaan se on nyt kuollut, eikä se enää herää (itseäni alkaa itkettää)

Missä se on (=koira)?

- Se on nyt taivaassa (yritän pidätellä kyyneleitä)

Missä (=taivas)?

- Taivaassa, tuolla ylhäällä

Miksi?

- Se meni sinne, koska sinne kaikki menee kun kuolee (mietin itsekin vastaustani epäröiden, mutta 3-vuotias ei hellitä...)

Voidaanko mennä kattomaan sitä?

- Ei me voida...(kyyneleet alkaa valua poskille)

Miten se sinne meni?

- Se lenti sinne (kysyvän ilmeen huomattuani tarkennan) Sille tuli samanlaiset siivet kuin enkelillä ja se lenti taivaaseen. Nyt se katselee sieltä pilven reunalta meitä.

Voidaanko mennä sinne kanssa?

- Ei...(hymyilen läpi kyynelten)

Odotan tuleeko kysymyksiä lisää, mutta pienen mietintä tauon jälkeen Konsta on tyytyväinen saamiinsa vastauksiin ja jatkaa puuhastelujaan.

Näin se elämä alkaa askarruttamaan ja huomaan, että nyt TODELLAKIN on se aika käsillä, kun pitää miettiä mitä, milloin, missä ja miten asioista keskustelee, sillä pienet korvat on kuulolla koko ajan :)

Tänään on kuitenkin perjantai ja sehän tarkoittaa meillä sitä, että on "herkuttelupäivä", joten makoisaa kevään jatketta myös kaikille lukijoille.

Alkaneen vuoden kuulumisia...

Uusivuosi on lähtenyt käyntiin suht´mukavasti, kun joulukuun 6 vkoa kestäneistä räkätaudeista ja tammikuun enteroviruksista on nyt selvitty.

Päivät kuluu edelleen vaan vauhdikkaammin ja olenkin pysähtynyt miettimään, mihin tämä aika omalla kohdallani "katoaa"...eikä siinä enää ihmettelemistä, kun sen listaa ylös:

AAMU

...herätään klo 8.30-9.30 niin, että yleensä Konsta herää ensin ja Vertti viimeisenä. Kerhoaamuina Konsta joudutaan yleensä herättämään klo 8.00, jotta aamutoimista selvitään suht´koht kiukutta ja kiireittä. Iskä vie kerholle klo 8.55

AAMUPÄIVÄ

...leikitään sisällä tai ulkona. Ruoka alkaa valmistua noin yhdentoista aikoihin ja yhdessä syödään klo 12 mennessä. Vertin omatoiminen syöminen on hieman sotkuista ja aikaa vievää puuhaa, joten Konstankin ruokailu on päivästä ja ruoasta riippuen vaihtelevaa sorttia. Konstalla on käytössä tällähetkellä "ateriakalenteri", johon omatoimisen ruokailun päätteeksi saa tarran. 10 tarran/ruokalajin jälkeen luvassa on yllätyspalkkio. Tämä menettely on toiminut kiitettävällä tavalla ja tuonut ruokailuhetkiin toivottua omatoimisuutta.

KESKIPÄIVÄ

...noin klo 13.30 molemmat pojat käy päiväunille sisälle. Vertti nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä melko pian sinne päästyään ja Konstalle luetaan meidän sängyssä satu ennen unia. Tämä on äidille, ehkä päivän paras hetki, kun siinä samalla saa itsekin vähän torkahdella. Kun Konsta sitten on nukahtanut, saattaa äiti katsoa edellisillan nauhoituksia telkkarista ja juoda kahvia... :)

ILTAPÄIVÄ

...pojat heräilee klo 15.30-16.30. Vertti on välittömästi herättyään toimelias, iloinen ja halukas nauttimaan "välipalasmoothien" (=maitoa&hedelmäsosetta pullossa). Konsta puolestaan jatkaa heräilyään vielä n. ½ tuntia nojatuolissa "jumittaen" ja haluaa ainoastaan olla lähekkäin sekä kenties samalla silmäillä vähän telkkaria.

Tiistai- ja torstai-iltapäivät onkin sitten lievää aikataiselua, kun on Konstan tanssi- ja muskaripäivät. Taistelut aikaa vastaan käydään riippuen siitä, "kerkeääkö" Konsta heräillä päikkäreiltään itse vai joudunko käydä herättämässä hänet. Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto tulee kysymykseen, niin vertauskuva "nukkuvan karhun herättämisestä" kertoo tilanteesta parhaiten. Kokeilussa on että varsinkin torstaisin ei päikkäreitä "nautita" ollenkaan, jotta lähteminen muskarille klo 16 tapahtuisi iloisemmissa merkeissä.

Päivällinen syödään muutenottaen koko perheen voimin viiden aikaan.

ILTA

...sujuu poikien leikkiessä (tai nahistellessa), itsen kotitöitä puuhastellessa aina omien ja Konstan harrastusten puitteissa. Vertin lempileikkejä on ehdottomasti "levitä ja levitäihankaikki-leikki" johon kuuluu mm. päiväittäinen keittiön kaappien täystyhjennys, poikien oman huoneen sisällön tyhjentämisestä nyt puhumattakaan. Niin, jotta jollei "muita" kotitöitä ole näköpiirissä, niin Vertti ainakin pitää huolen tällähetkellä siitä, ettei tavaroiden paikalleen laittamisesta ole ainakaan puutetta (Muisto siitä, että tämä vaihe kestää vain pienen hetken saa asian kanssa jaksamaan sen kummemin siitä stressaamatta) :)

Kahdeksan aikaan syödään iltapalaa ja tämän jälkeen aletaankin iltapuuhiin, jotka puolestaan johtaa siihen, että klo 21 Vertti käy jälleen omatoimisesti nukahtaen yöunilleen ja Konsta heti iltasadun kuultuaan mönkii omaan sänkyynsä perään.

Näin se aika meillä kuluu lähes kopiona päivästä toiseen, lisänä tietysti vaihtelua antavat kauppa- ja kyläilyreissut aina tilanteiden mukaan. Risto Räppääjää lainaten "EI HASSUNPAA" siis ollenkaan:)

Ja nyt nenä kohti kevättä...IHANAA!!!