Joulun odotusta ilmassa...

Ihanaa kun joulu lähestyy! Jouluihmisenä tulee väkisinkin "tartutettua" Konstaan joulun kutinoita...tuoksuja, tuntemuksia ja elämyksiä eli kaikkea sitä, mitä itse kokee joulun odotuksessa "mukavanlämpöisenmielen" tuoviksi asioiksi. Puheet joulusta alkoivat jo, kun pihaltamme kaadettiin ISOISO kuusipuu torille joulukuuseksi vietäväksi. Voi sitä ihmetystä ja kummastelua kun tilannetta seurattiin. Lopuksi Konsta vilkutti heiheit kuuselle ja totesi "- Joulupukki vei kuusen.". En sitten tiedä mistä kummasta se sen keksi päätellä :)

Tänään askarreltiin sitten joulukortteja. Kun ilmoitin hakevani kameran kuvan ottaakseni Konsta tokaisi "Äläs nyt ota niitä kuvia kun minä askartelen"...siksipä ei kuvassa juurikaan hymyillä, vaikkakin itse puuhastelu oli Konstan mielestä tosi kivaa! Kehitystä on tapahtunut huomattava määrä tässäkin asiassa, sillä hetken jo aavistelin, että poika on varmasti perinyt minun surkean askarteluinnon/taidon, kun moinen ei häntä kiinnostanut vielä syksyllä ollenkaan. Lopputulos oli siis tästäkin syystä vähintäänkin hienoa!

Kutkuttavan hyväntuulisia jouluvalmisteluja kaikille lukijoille!

Syksyn kuulumisia

Syksyn tullen voi todeta, että aika on taas tehnyt tehtäviään, sillä Konstalla on jo ihan "ison pojan" alkeet hyvin hallussa. Hän suoriutuu vessakäynneistä lähes omatoimisesti ja yötkin nukkuu omassa sängyssään ilman mitään ihmeellisiä "sessioita", joita kylläkin suoritettiin vielä kesäaikaan äitin ja iskän tietämättömyyttään paremmasta tavasta toimia ;).


Myös Vertin "yöelämä" on syksyn aikana muuttunut oleellisesti, kun muutti sänkyineen veikan viereen poikien yhteiseen huoneeseen. Kyllä äiteellä on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen, kun viimeksi kuluneet 3 vuotta on pinnasänky vaihtuvine asukkeineen toiminut tiivisti "unikaverina".
Vertille aika on opettanut myös ihanan ja toistaiseksi hieman kompuroivan kävelytyylin. Ura sai alkunsa Vertin ollessa n.1v1kk. Kasvaminen on ihan mahtavaa seurattavaa, kun hyvässä muistissa on samoja aikajaksoja Konstasta ja vielä kun lisänä on veljesten kesken jatkuvasti kehittyvä kommunikointi leikkeineen. Konstan kuulee usein selventävän meille:"-Veikka sanoi että..." vaikkakin Vertin puhuminen on tuotannoltaan lähinnä vielä "siansaksa-tasoa", mutta mitä Konsta ainakin ymmärtää ihan sanoiksi asti ;)


Toki yhteiseloon on enenemissä määrin myös ilmaantunut riitasointua ja eripuraa sekä äidille hammasten kiristystä, mutta tämä tuskin on yllätys. Se on elämää siinä missä muukin, ja tämä jos mikä kasvattaa vanhempien luonnetta taas lisää.
Pääsääntöisesti ei kuitenkaan kulu päivääkään, etten katsoisi noita kahta ajattelematta kuinka onnekkaita saamme ollakkaan omistaessamme nämä taivaallisen ihanat naperot!