Virvon varvon...

Pääsiäiskissa ja pikku kananen kävivät tänään muutamassa tutussa osoitteessa virpomassa. Päivän päätteeksi Konsta suukotti kaikki ihanat herkkupalkkiot yksitellen :)

ILOISTA PÄÄSIÄISEN AIKAA!

Vaikeita kysymyksiä...

3-vuotiaan elämä se on kysymyksiä tulvillaan. Mitä ja miksi-kysymyksiin saa vastata "suu vaahdossa" toinentoisensa perään ja useimmat niistä saa vastaajansa nauramaan joko kysymykselle tai omalle vastaukselle. Välillä sitä taas tulee todenneeksi, ettei noin voi edes kysyä tai sitten oma kieli on jo niin solmussa, että toteaa ettei osaa vastata... ei yksinkertaisesti tiedä ;)

Elämän ensimmäinen "vaikean asteen" keskustelu käytiin eilen, kun tätsyn Artom koira jouduttiin lopettamaan. Keskustelu sai arvaamattoman alkunsa, kun kerroin asiasta töistä tulleelle iskälle Konstan leikkiessä serkkujensa kanssa. Eli jotenkin tähän tapaan se meni:

Ai mitä sille tapahtui?

- Artom koira nukkui pois.

Herääkö se?

- Ei, vaan se on nyt kuollut, eikä se enää herää (itseäni alkaa itkettää)

Missä se on (=koira)?

- Se on nyt taivaassa (yritän pidätellä kyyneleitä)

Missä (=taivas)?

- Taivaassa, tuolla ylhäällä

Miksi?

- Se meni sinne, koska sinne kaikki menee kun kuolee (mietin itsekin vastaustani epäröiden, mutta 3-vuotias ei hellitä...)

Voidaanko mennä kattomaan sitä?

- Ei me voida...(kyyneleet alkaa valua poskille)

Miten se sinne meni?

- Se lenti sinne (kysyvän ilmeen huomattuani tarkennan) Sille tuli samanlaiset siivet kuin enkelillä ja se lenti taivaaseen. Nyt se katselee sieltä pilven reunalta meitä.

Voidaanko mennä sinne kanssa?

- Ei...(hymyilen läpi kyynelten)

Odotan tuleeko kysymyksiä lisää, mutta pienen mietintä tauon jälkeen Konsta on tyytyväinen saamiinsa vastauksiin ja jatkaa puuhastelujaan.

Näin se elämä alkaa askarruttamaan ja huomaan, että nyt TODELLAKIN on se aika käsillä, kun pitää miettiä mitä, milloin, missä ja miten asioista keskustelee, sillä pienet korvat on kuulolla koko ajan :)

Tänään on kuitenkin perjantai ja sehän tarkoittaa meillä sitä, että on "herkuttelupäivä", joten makoisaa kevään jatketta myös kaikille lukijoille.

Alkaneen vuoden kuulumisia...

Uusivuosi on lähtenyt käyntiin suht´mukavasti, kun joulukuun 6 vkoa kestäneistä räkätaudeista ja tammikuun enteroviruksista on nyt selvitty.

Päivät kuluu edelleen vaan vauhdikkaammin ja olenkin pysähtynyt miettimään, mihin tämä aika omalla kohdallani "katoaa"...eikä siinä enää ihmettelemistä, kun sen listaa ylös:

AAMU

...herätään klo 8.30-9.30 niin, että yleensä Konsta herää ensin ja Vertti viimeisenä. Kerhoaamuina Konsta joudutaan yleensä herättämään klo 8.00, jotta aamutoimista selvitään suht´koht kiukutta ja kiireittä. Iskä vie kerholle klo 8.55

AAMUPÄIVÄ

...leikitään sisällä tai ulkona. Ruoka alkaa valmistua noin yhdentoista aikoihin ja yhdessä syödään klo 12 mennessä. Vertin omatoiminen syöminen on hieman sotkuista ja aikaa vievää puuhaa, joten Konstankin ruokailu on päivästä ja ruoasta riippuen vaihtelevaa sorttia. Konstalla on käytössä tällähetkellä "ateriakalenteri", johon omatoimisen ruokailun päätteeksi saa tarran. 10 tarran/ruokalajin jälkeen luvassa on yllätyspalkkio. Tämä menettely on toiminut kiitettävällä tavalla ja tuonut ruokailuhetkiin toivottua omatoimisuutta.

KESKIPÄIVÄ

...noin klo 13.30 molemmat pojat käy päiväunille sisälle. Vertti nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä melko pian sinne päästyään ja Konstalle luetaan meidän sängyssä satu ennen unia. Tämä on äidille, ehkä päivän paras hetki, kun siinä samalla saa itsekin vähän torkahdella. Kun Konsta sitten on nukahtanut, saattaa äiti katsoa edellisillan nauhoituksia telkkarista ja juoda kahvia... :)

ILTAPÄIVÄ

...pojat heräilee klo 15.30-16.30. Vertti on välittömästi herättyään toimelias, iloinen ja halukas nauttimaan "välipalasmoothien" (=maitoa&hedelmäsosetta pullossa). Konsta puolestaan jatkaa heräilyään vielä n. ½ tuntia nojatuolissa "jumittaen" ja haluaa ainoastaan olla lähekkäin sekä kenties samalla silmäillä vähän telkkaria.

Tiistai- ja torstai-iltapäivät onkin sitten lievää aikataiselua, kun on Konstan tanssi- ja muskaripäivät. Taistelut aikaa vastaan käydään riippuen siitä, "kerkeääkö" Konsta heräillä päikkäreiltään itse vai joudunko käydä herättämässä hänet. Mikäli jälkimmäinen vaihtoehto tulee kysymykseen, niin vertauskuva "nukkuvan karhun herättämisestä" kertoo tilanteesta parhaiten. Kokeilussa on että varsinkin torstaisin ei päikkäreitä "nautita" ollenkaan, jotta lähteminen muskarille klo 16 tapahtuisi iloisemmissa merkeissä.

Päivällinen syödään muutenottaen koko perheen voimin viiden aikaan.

ILTA

...sujuu poikien leikkiessä (tai nahistellessa), itsen kotitöitä puuhastellessa aina omien ja Konstan harrastusten puitteissa. Vertin lempileikkejä on ehdottomasti "levitä ja levitäihankaikki-leikki" johon kuuluu mm. päiväittäinen keittiön kaappien täystyhjennys, poikien oman huoneen sisällön tyhjentämisestä nyt puhumattakaan. Niin, jotta jollei "muita" kotitöitä ole näköpiirissä, niin Vertti ainakin pitää huolen tällähetkellä siitä, ettei tavaroiden paikalleen laittamisesta ole ainakaan puutetta (Muisto siitä, että tämä vaihe kestää vain pienen hetken saa asian kanssa jaksamaan sen kummemin siitä stressaamatta) :)

Kahdeksan aikaan syödään iltapalaa ja tämän jälkeen aletaankin iltapuuhiin, jotka puolestaan johtaa siihen, että klo 21 Vertti käy jälleen omatoimisesti nukahtaen yöunilleen ja Konsta heti iltasadun kuultuaan mönkii omaan sänkyynsä perään.

Näin se aika meillä kuluu lähes kopiona päivästä toiseen, lisänä tietysti vaihtelua antavat kauppa- ja kyläilyreissut aina tilanteiden mukaan. Risto Räppääjää lainaten "EI HASSUNPAA" siis ollenkaan:)

Ja nyt nenä kohti kevättä...IHANAA!!!

Jouluinen satuhetki...

Suvitätsyn "pyynnöstä" nappasin nauhalle jälleen yhden Konstan hittipuuhista eli kirjan lukemisen (ja erityisesti tykkää lukea kirjaa Vertille). Eli mikäli uni ei näin joulun alla jostain syystä tule silmään niin voi kokeilla kuunnella iltasaduksi vaikkapa tätä...

Tonttulakki kuuluu tällähetkellä päivän asusteisiin ihan "vakiona" ;)

Tämän myötä haluammekin toivottaa kaikille blogikävijöillemme...

...ILOISTA JOULUNAIKAA!!

"Treeni video"

Konsta odottaa pukkia jo kovasti ja yksi päivän mielipuuhista onkin treenailla esitystä aattoillalle. Kas tässä maistiaisia siitä...

Joulun odotusta ilmassa...

Ihanaa kun joulu lähestyy! Jouluihmisenä tulee väkisinkin "tartutettua" Konstaan joulun kutinoita...tuoksuja, tuntemuksia ja elämyksiä eli kaikkea sitä, mitä itse kokee joulun odotuksessa "mukavanlämpöisenmielen" tuoviksi asioiksi. Puheet joulusta alkoivat jo, kun pihaltamme kaadettiin ISOISO kuusipuu torille joulukuuseksi vietäväksi. Voi sitä ihmetystä ja kummastelua kun tilannetta seurattiin. Lopuksi Konsta vilkutti heiheit kuuselle ja totesi "- Joulupukki vei kuusen.". En sitten tiedä mistä kummasta se sen keksi päätellä :)

Tänään askarreltiin sitten joulukortteja. Kun ilmoitin hakevani kameran kuvan ottaakseni Konsta tokaisi "Äläs nyt ota niitä kuvia kun minä askartelen"...siksipä ei kuvassa juurikaan hymyillä, vaikkakin itse puuhastelu oli Konstan mielestä tosi kivaa! Kehitystä on tapahtunut huomattava määrä tässäkin asiassa, sillä hetken jo aavistelin, että poika on varmasti perinyt minun surkean askarteluinnon/taidon, kun moinen ei häntä kiinnostanut vielä syksyllä ollenkaan. Lopputulos oli siis tästäkin syystä vähintäänkin hienoa!

Kutkuttavan hyväntuulisia jouluvalmisteluja kaikille lukijoille!

Syksyn kuulumisia

Syksyn tullen voi todeta, että aika on taas tehnyt tehtäviään, sillä Konstalla on jo ihan "ison pojan" alkeet hyvin hallussa. Hän suoriutuu vessakäynneistä lähes omatoimisesti ja yötkin nukkuu omassa sängyssään ilman mitään ihmeellisiä "sessioita", joita kylläkin suoritettiin vielä kesäaikaan äitin ja iskän tietämättömyyttään paremmasta tavasta toimia ;).


Myös Vertin "yöelämä" on syksyn aikana muuttunut oleellisesti, kun muutti sänkyineen veikan viereen poikien yhteiseen huoneeseen. Kyllä äiteellä on ollut totuttelemista uuteen tilanteeseen, kun viimeksi kuluneet 3 vuotta on pinnasänky vaihtuvine asukkeineen toiminut tiivisti "unikaverina".
Vertille aika on opettanut myös ihanan ja toistaiseksi hieman kompuroivan kävelytyylin. Ura sai alkunsa Vertin ollessa n.1v1kk. Kasvaminen on ihan mahtavaa seurattavaa, kun hyvässä muistissa on samoja aikajaksoja Konstasta ja vielä kun lisänä on veljesten kesken jatkuvasti kehittyvä kommunikointi leikkeineen. Konstan kuulee usein selventävän meille:"-Veikka sanoi että..." vaikkakin Vertin puhuminen on tuotannoltaan lähinnä vielä "siansaksa-tasoa", mutta mitä Konsta ainakin ymmärtää ihan sanoiksi asti ;)


Toki yhteiseloon on enenemissä määrin myös ilmaantunut riitasointua ja eripuraa sekä äidille hammasten kiristystä, mutta tämä tuskin on yllätys. Se on elämää siinä missä muukin, ja tämä jos mikä kasvattaa vanhempien luonnetta taas lisää.
Pääsääntöisesti ei kuitenkaan kulu päivääkään, etten katsoisi noita kahta ajattelematta kuinka onnekkaita saamme ollakkaan omistaessamme nämä taivaallisen ihanat naperot!

Olenko minä nyt kolme?

...kysyi Konsta lauantaiaamuna heti onnittelulaulun jälkeen silmien vielä ollessa vähän "sirrillään".

Ja todellakin, koska poika täytti jo 3.v niin niitä juhlittiinkin koko pitkä lauantaipäivä alk. klo 11 aina iltaselle n.klo 19.00 asti. Vieraita virtasi tasaiseen tahtia ja PALJON IHANIA LAHJOJA sen mukaisesti, niin että iltapäivän viimeisiä paketteja ei pieni sankari jaksanut enää edes avata omin voimin :)

Päivä oli kauan odotettu, sillä vihdoinkin Konstan pitkään ollut toive toteutui... - OMA KEITTIÖ!

Ja mikäs siellä on nyt kokkaillessa, kun keittö täydentyi synttäripäivän mittaan mm. leikkiruoalla, kahvinkeittimellä, miniradiolla, kauhoilla&vispilöillä, astioilla, pöydällä & tuoleilla.

Näin ollen leikkisän maukasta syksyn jatkoa kaikille blogivieraille!

Tärkeä etappi

Pikkumiehen elämän, yksi tärkeistä etapeista, oli viime tiistaina, kun päiväkerho alkoi. Voi sitä mahan pohjan kutinaa, mikä alkoi jo edellisellä viikolla, meidän käytyä tutustumassa kerhon tiloihin ja täteihin. Niin ja arvata saattaa, että se kutina oli pelkästään äidin mahassa. Konsta puolestaan tomerana ilmoitti, että menee heti huomenna kerhoon (kun kuuli, että seuraavalla kerralla otettaisiin eväätkin mukaan).

Kun H-hetki kerhon eteisessä sitten oli käsillä, niin ei mennyt aikaakaan, kun minulla ei ollut kuin takki ja hattu enää käsissäni, Konstan juostessa jo leikkimään innoissaan. Huutelin pojalle (vähän surkeana) että "äiti menee nyt..." ja vastaukseksi sain reippaat "HEIPAT" samalla kun kerhotäti katsoi minua "alahan nyt mennä"-tyyliin ;)

Ja niin se reipas äiti meni kotiin... kiltisti... olemaan tekemättä mitään...tai no, katsoin minä "muutaman kerran" kelloa, että varmasti olen sitten ajoissa hakemassa :)

Ja ilmeisestikin kivaa oli ollut, koska Konsta on jo useasti toistellut: "huomenna Kontta menee taas kerhoon".

Kesämuistoja

Iii-ha-na kuuma KESÄ!!! Sen aikana onkin kastauduttu uimaan jos jossakin paikassa, kuten:

omalla pihalla uima-altailla...

oman kylän beach:llä

"Jirin beach:llä"


saaressa Kuutsalossa......ja Pitkäsaaressa.

(Enon veneen perästä suoraan veteen)

Ja lomalla useita päiviä Ikaalisten kylpylässä

(mäenlaskussa Konsta ja iskä)

Lopuksi vielä pieni pätkä elävää muistoa...

....JA EIKUN RANNALLE TAAS!!!